Kuka olet?

Kuka sinä olet? Millaista tarinaa kerrot itsestäsi muille? Mihin sinun identiteettisi perustuu? Nopeisiin autoihin, uusiin ja trendikkäisiin vaatteisiin, laihaan ja seksikkääseen ulkonäköön, isoon taloon, hauskoihin juttuihin, tiettyyn musiikkityyliin vai paksuun lompakkoon? Siihen mitä muut sanovat sinusta ja miten he vertailevat sinua muihin? Kuka sinä olet?

Itse ainakin osittain perustin hurjina teinivuosinani identiteettini vahvasti musiikkityyliin. Olin hevari, kuuntelin rokkia, heviä ja metallia. Silloin kovasti olin sitä mieltä, että hevin kanssa mennään hautaan asti. Muusta musiikkityylistä ei yksinkertaisesti voinut tykätä ja kaikkein vähiten räppistä. Vaan kuinkas tässä on käynytkään. Spotifyn ihmeellinen maailma on tutustuttanut minut muutamiin hyvin kristillisiin rap-artisteihin, joista yksi on Lecrae. Kaverilla tuntuu olevan sekä sanoma että asenne kohdillaan. Identity-kappale antaa vastauksen otsikossa esitettyyn kysymykseen. Identiteettimme tulisi perustua pitkänperjantain sanomaan: Jeesukseen ristillä antamassa anteeksi koko maailman synnit. Jeesus on meidän identiteetimme alku ja loppu. Uskoon sisäänkirjautuneet eivät ole rupusakkia vaan Kaikkivaltiaan Isän lapsia ja Luojan ystäviä. Mutta ei sen takia, että olisimme täydellisiä ja virheettömiä pyhimyksiä, vaan koska Jumala rakastaa ja armahtaa. Siihen Jumala kutsuu jokaista ihmistä. Elämään hänen yhteydessä, löytämään identiteetin Kristuksesta ja Jumalan lapseudesta. Saamaan synnit anteeksi ja omistamaan iankaikkisen elämän.

”Me forgiven
He’s dismissed guilt and my sin
And then I find my worth cause I’m Jesus’ friend” (Lecrae – Identity)

Liian paljon sitä itsekin etsii omaa identiteettiään muualta: opiskeluista, työstä tai vaikkapa uusista laseista. Siinä on meille kaikille läksy opittavaksi. Keskitytään enemmän siihen mitä mieltä Jumala on meistä kuin siihen mitä mieltä muut ovat.