Room. 7. luvun rakenne

7:5 ”Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, 

7:6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.”

Näitä roomalaiskirjeen jakeita pidetään eräänlaisina johdantoina tai siltajakeina tuleviin jaksoihin. Jakeessa 5 Paavali kuvaa lihassa elävää ihmistä, joka kantaa hedelmää kuolemalle ja jonka jäsenissä vaikuttavat lain herättämät synnin himot. Jakeen 6 puolestaan aloittaa sana nyt (kreikassa ’nyt’ on ennen ’mutta’-sanaa), mikä viittaa nykyhetkeen: nyt on päästy irti laista ja palvellaan hengen uutuudessa – ei kirjaimen vanhuudessa. Helluntaikielellä sanottuna jae 5 näyttäisi kuvaavan ei-uskovaa ja jae 6 uskovaa.

Lihassa asuvan ihmisen tilaa kuvataan tarkemmin jaksossa, joka alkaa heti näiden siltajakeiden jälkeen (eli 7:7–>): estradille astuu minä, jota hallitsee synti ja kuolema. Tästä enemmistö tutkijoista on yhtämieltä. Sen sijaan näkemykset vaihtelee jakeen 7:6 tarkemman kuvauksen suhteen (eli mille jaejaksolle 7:6 toimii siltana ja johdantona). Verbien aikamuotoja vertailemalla tämän voidaan ajatella tapahtuvan jo 7:14 alkaen. Kuitenkin sisällöllinen analyysi näyttäisi selkeästi viittaavan siihen, että tarkempaan kuvaukseen päästään vasta jakeessa 8:1. Mikäli Paavali antoi tällaiset siltajakeen roolit jakeille 5 ja 6, niin Paavalin ristiriitainen minä ei ainakaan olisi uskova eli kristitty.

Lukuja 6 ja 7 sävyttää neljä kysymystä (6:1, 15 ja 7:7, 13), joihin Paavali vastaa jyrkällä kiellolla (”Pois se!/Ei tietenkään!”) ja selittää vastaustaan tarkemmin seuraavissa jakeissa. Tutkittavan jaejakson kannalta tärkein näistä kysymyksistä on 7:13: ”Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?”. Kyseinen jae toimiikin eräänlaisena siltana edellisen ja tulevan jakson välillä: siinä toisaalta tiivistetään edellisen jakson (7:7–12) pääkohdat ja toisaalta aloitetaan seuraava jakso (7:14–25). Jakeen 13 teesi on, ettei laki ole syypää vaan synti. Jakeet 14–25 puolustavat tätä teesiä, mistä kertoo jakeen 14 alussa oleva ”sillä”.