Tarkempia tekstihavaintoja, osa 3/3: jakeet 24-25 osa 1/2

24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
(Room. 7:24-25)

Kuten muissakin Paavalin ristiriitainen minä -kirjoituksissa, tämänkin kohdalla suosittelen vahvasti, että pidätte Raamattua auki samalla kun luette tätä kirjoitusta. Kirjoitus voi vaikuttaa vaikealta, mutta raamatunkohdan tavaamisen ja miettimisen avulla kirjoituskin selkiytynee.

Mikäli minä olisi kristitty, niin hänen kyselynsä pelastajan identiteetistä jakeessa 24 vaikuttaa oudolta. Kyseessä voi kuitenkin olla heprean kielen toivomuslauseiden kaltaisesta ahdistuneesta toivomuksesta: ”kunpa lopultakin pääsisin…!”. Näin on esimerkiksi Ps. 14:7, 53:7. Lause ei siis välttämättä kuvaa epätoivoa vaan vilpitöntä kaipuuta sellaiseen, jonka minä tietää varmasti tulevan. Toisaalta Paavali kuvaa minän olotilaa varsin voimakkaalla adjektiivilla, jota käytetään Ut:ssa tämän kohdan lisäksi vain ilmestyskirjassa kuvaamaan Laodikean seurakuntaa. Se voitaisiin suomentaa sanoilla ’kurja’, ’viheliäinen’ tai ’surkea’. Se voi kuvata myös tilannetta, jossa ihmistä vedetään kahteen suuntaan. Tutkittava minä selkeästi on tällaisessa ahdingossa.

Paavali lopettaa tutkittavan jaejakson yhteenvetoon (jakeen 25 loppu), jota ennen ilmaistaan kiitokset Jumalalle. Mistä Jumalaa kiitetään? Kiitoksen läheinen yhteys edellisen jakeen epätoivoisen huudahduksen kanssa viittaa luonnollisesti siihen, että kiitokset kohdistuvat jotenkin kuoleman ruumiista (kreikaksi tou soomatos tou thanatou toutou) vapautumiseen. On vaikea määrittää kumpaan sanaan pronomini ’toutou’ viittaa: ruumiiseen vai kuolemaan. Koska välittömässä kontekstissa on kuitenkin epäsuorasti viitattu ruumiiseen (jae 18 ’lihassa’ sekä jae 23 ’jäsenissä’), voisi olla luonnollisempaa liittää toutoo ruumiin kanssa. Näin ollen minä huutaisi vapautusta ”tästä kuoleman ruumiista”. Mihin tällä viitataan? Luonnollinen tulkinta on, että viittaus kohdistuu lähikontekstissa olevaan tahdon ja tekojen väliseen jännitteeseen sekä synnin asumiseen minän jäsenissä. Kaivattu vapautus voi olla joko minän fyysinen ylösnousemus (kuoleman jälkeen siis) tai kristityksi kääntyminen – riippuen millainen identiteetti minälle annetaan. Oli tulkinta kumpi tahansa, niin jaetta 25a pidetään ennakointina tulossa olevasta voitosta. Tätä puoltaa myös kreikassa futuurimuodossa oleva jakeen 24 verbi vapauttaa, joka useimmiten Ut:ssä viittaa eskatologiseen eli aikojen lopussa tapahtuvaan vapautukseen (esim. Room. 11:26 tai 1. Tess. 1:10). Sitä kuitenkin käytetään myös ilman eskatologisia viitteitä esimerkiksi Room. 15:31 tai 2. Kor. 1:10. Jakeen 25a kiitos-fraasissa itsessään ei kuitenkaan ole mitään, joka kertoisi onko vapautus jo tapahtunut vai ei.

Jakeiden pohdinta jatkuu seuraavassa kirjoituksessa…