Ei joka päivä ole juhlaa, mutta arki on joka päivä

Tiimari siis otti ja meni konkurssiin. Tai ainakin se oli tilanne vielä pari viikkoa sitten. En tiedä on Tiimarille jo löytynyt ostaja vai laittaako myymälät kohta lapun luukulle. Tiimarin perustaja Kari Sulkanen kommentoi Tiimarin konkurssia ja esitti yhdeksi syypääksi Tiimarin johdon strategisen valinnan poistaa arjen käyttötavarat (talouskelmut, pakastepussit, yms.) tuotevalikoimasta. Sulkanen sanoi otsikossa olevan lauseen. Tämä lause jäi elämään ja mietityttämään minuakin.

Tämä kirjoitus ei käsittele Tiimarin tilannetta vaan sitä, voisiko vastaava tapahtua seurakunnissa. Jälleen oman mututuntuman perusteella seurakunta yhdistetään monesti sunnuntain jumalanpalvelukseen sekä viikolla olevaan rukouskokoukseen – tilaisuuksiin. Monen mielestä seurakunta on tilaisuuksia. Erinäköisiä ja erikokoisia, mutta tilaisuuksia kuitenkin. Juhlahetkiä arjen kiireen ja paineen keskellä. Ja onhan se hyvä tulla yhteen, tavata ystäviä, kuulla Jumalan Sanaa ja ylistää. Isossa Kirjassa käymäni Seurakunnan jumalanpalvelus -kurssi opetti minua arvostamaan näitä jumalanpalveluksia ja näkemään niiden arvon ja mahdollisuuden.

Kuitenkin, jos suurin osa seurakunnan johdon ja työntekijöiden ajasta menee näiden juhlahetkien järjestämiseen (niin kuin se oman mututuntuman perusteella tuntuu menevän), on jotain pielessä. Näin väittäisin. Jos seurakunnan strategiaksi valitaan jumalanpalvelusten ja muiden tilaisuuksien hiominen viimeisen päälle laadukkaaksi ja hyväksi, voi meille käydä kuten Tiimarille. Konkurssi uhkaa, koska ”ei joka päivä ole juhlaa”. Arki sen sijaan on (lähes) joka päivä.

Jaakob kirjoittaa kirjeessään, että usko ilman tekoja on kuollut. Millaisia tekoja hän tarkoittaa? Tuskin kuitenkaan sitä, että ellette käy seurakunnan tilaisuuksissa on uskonne kuollutta? Ehkä enemmänkin sitä, mitä profeetta Jesaja jo vuosisatoja aiemmin kutsui paastoksi, johon Jumala mielistyy:

”että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi” (Jes. 58:6-7)

Siksi näkisin mielelläni seurakunnilla strategioita, jotka keskittyisivät juhlien sijasta arkeen. Ihmisten auttamiseen, ohjaamiseen ja tukemiseen. Strategioita, joiden innoittamana pyritään vaikuttamaan laajasti ja syvästi ympäröivään yhteisöön. Strategioita, joita noudattamalla seurakunta muuttuu välttämättömyydeksi sekä seurakuntalaisille että seurakunnan ulkopuolisille.