Mitä siis sanomme?

Pitkä Paavalin ristiriitainen minä -kirjoitussarja lähenee loppuaan. Tässä kirjoituksessa kerron mitä kaikesta edellä kirjoitetusta päättelin. Seuraavassa kirjoituksessa on vuorossa kirjoitussarjan yhteenveto. 

Jotkut tutkijat tulkitsevat minän olevan roomalaiset pakanakristityt, jotka olivat ennen kristityksi kääntymystään jumalaapelkääväisiä (eli juutalaisuuden liepeillä pörrääviä pakanoita, noudattivat joitain juutalaisten lakeja, mutta eivät olleet ympärileikkauttaneet miehiään). He olivat elossa ennen kuin tunsivat Lain, päätyivät sen alle ja huomasivat kyvyttömyytensä täyttää sen käskyt vaikka tunnustivatkin Lain hyvyyden – kuten Room. 7. luvun minä. Tämä tulkintatapa sopii tekstiin ja on uskottava kaiken edellä sanotun huomioon ottaen. 


Oman twistinsä asiaan tarjoaa ne tutkijat, joiden mielestä minä kuvaa Israelin kansaa. Myös tämä tulkintatapa sopii tekstiin ja vaikuttaa uskottavalta kaiken edellä sanotun valossa. Täten ei ole syytä sulkea kumpaakaan etnistä ryhmää pois. Kummatkin, sekä juutalaiset että jumalaapelkääväiset, iloitsivat Jumalan Laista ja kuitenkin epäonnistuivat sen täyttämisessä. 

Näin ollen Paavalin voidaan ajatella tarkastelevan kristillisten silmälasien läpi, ei-tiukasti rajatun, juutalaisen kansan kokemusta. Kristillisten silmälasien vuoksi, häviää Fil. 3:6 (Paavalin todistus itsestään juutalaisena) asettama haaste.

”Lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.” Fil. 3:6b