Paavalin ristiriitainen minä: yhteenveto


Pitkästä kesästä huolimatta syksy tulee ja on jo tullutkin. Paavalin ristiriitainen minä -kirjoitussarja ei kuitenkaan ole vielä loppunut. Vielä on päättötyötä jäljellä! Tämän lyhyen kirjoituksen tarkoituksena on kertoa, mitä kaikesta edellä kirjoitetusta päättelin ja kertoa mitä tuleman pitää.

Kuten aiemmista kirjoituksista mahdollisesti huomasitte, tekstistä itsestään löytyy hyvin vähän asioita, jotka kiistattomasti kertoisivat minän identiteetin. Vihjeitä sinne sun tänne kuitenkin löytyy ja kun kaikki nämä vihjeet tuodaan yhteen, vaikuttaisi minän tulkitseminen kristityksi mahdottomalta. Erityisen vakuuttavina argumentteina tähän voidaan pitää jakeiden 7:5–6 asemaa johdantoina tuleviin jaksoihin sekä jakeen 14b toteamusta, että minä on myyty synnin alle. Näin ollen kuka tahansa minä onkin, kristitty se ei ainakaan näyttäisi olevan.

Tämä lopputulos saattaa herättää joissain lukijoissa vastalauseita. Siksi esittelenkin seuraavissa kirjoituksissa muutaman keskeisen argumenttin tätä näkemystä vastaan ja koitan puolustella omaa tulkintaani. Sen jälkeen pohditaan minän mahdollisia omaelämäkerrallisia elementtejä. Lopuksi pohditaan kenestä ei–kristitystä Paavali puhuu – pakanoista vai juutalaisista.