Mistä kristinuskossa on kyse? #apokuu

”Jos Jumala on olemassa, miksi maailmassa on niin paljon pahaa?” ”Kumpi on totta, evoluutio vai kristinusko?”

Keskustellessa kristinuskon rationaalisuudesta, törmää monesti yllä kuvattuihin lauseisiin. Kysymykset kuitenkin ampuvat ohi maalin, sillä ne eivät tavoita kristinuskon olemuksen ydintä: Jumalan olemassaoloa. Kysymyksiin voi vastata mitä vaan ja silti jää se mahdollisuus, että Jumala voi olla olemassa. Itselleni keskeisin kysymys ei ole se, onko Jumala hyvä tai miten maailma luotiin vaan se, onko tämä totta. Sillä jos tämä on totta, minun on parasta tehdä niin kuin Jumala sanoo, koska hän on suurempi kuin minä.

Lähtökohtaisesti tulee siis tarkastella kristinuskon keskeisten totuusväittämien totuudellisuutta. Yksi tärkeimmistä totuusväittämistä on historiallinen: Jumala astui hetkenä X sisälle luomaansa maailmaan ja aikaan. Näin tehdessään hän jätti jalanjäljet historian hiekkarannalle ja näitä jalanjälkiä tutkimalla, voidaan tehdä johtopäätöksiä koko touhun totuudellisuudesta ja järkevyydestä. Siksi apologetiikassa monesti Raamattua lähestytään kuten mitä tahansa muutakin historiallista dokumenttia. Pohditaan millaisissa olosuhteissa se syntyi ja kuinka luotettavaa sen teksti on. Koska apologetiikassa monesti pyritään vakuuttamaan ei-uskovia, eli sellaisia jotka suhtautuvat lähtökohtaisesti varsin nuivasti Raamattuun, on tämä lähtökohta minusta oikeutettu ja hyvä. Todistakoon Raamattu itse omasta luotettavuudestaan eikä meidän ennakko-oletukset ja tulkinnat Raamatusta.

Tähän läheisesti liittyy erityisesti herätyskristillisyydessä viljelty fraasi: ”Raamattu tutkii meitä kriittisesti, emme me Raamattua”. Minusta näin tulisikin olla, mutta harvemmin näin vain tapahtuu. Nimittäin monesti Raamattu ei tutki meitä kriittisesti vaan meidän tulkintamme siitä: lakihenkisenä uskovana luet Raamattua niin kuin lakikirjaa, jne. Tutkimalla kirjoituksia, pohtimalla eri raamatunkirjojen syntyhistoriaa, kontekstia ja tarkoitusta päästään lähemmäksi sitä, mitä Raamattu sanoo.