Miksi uskon synnyttämiseen yritetään käyttää lihallisia ja järjellisiä keinoja?

”Jos usko tulee Jumalan sanan kuulemisen kautta Pyhän Hengen työnä lahjana ihmisen sydämeen. Miksi sen synnyttämiseen yritetään käyttää lihallisia ja järjellisiä keinoja?”

Metavastaus 1

Tämän kysymyksen taustalla on mielenkiintoinen teologisen kiistelyn aihe, jota en itsekään ole vielä kokonaan omassa mielessäni ratkonut. Nimittäin ihmisen teot vs. Jumalan lahja uskon syntymisessä on teologinen kysymys, josta on kiistelty lähes koko kirkkohistorian ajan. Onko usko pelkästään 100% Jumalan lahja ja jos ei ole, niin missä suhteessa siinä on ihmisen omaa panosta ja missä suhteessa Jumalan tekoa? Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että usko ei tule pelkkänä lahjana ihmisen sydämeen vaan siinä on meillä ihmisillä myös oma osuutemme (voimme torjua tai ottaa vastaan lahjan). Jos usko tulisi puhtaasti lahjana meidän sydämiimme, se tekisi meistä vain kuolleita puupölkkyjä, joille Jumala antaisi uskonlahjan. Nähdäkseni tämä näkemys vapauttaa ihmisen ”valinnan vapauden” -taakasta, koska ihminen nähdään olevan niin perin juurin turmeltunut ja syntinen, ettei hän edes pysty ottamaan uskoa vastaan. Niinpä jotta ihminen on kykenevä ottamaan uskon vastaan, täytyy Jumalan jo olla toiminut. Ongelmallinen tämä näkemys on myös silloin, kun aletaan pohtimaan niiden asemaa, jotka eivät ole uskossa. Miksi Jumala ei ole heille antanut uskonlahjaa? Siksi näkisin, että vaikka usko tuleekin yksin armosta, niin jotain ihmisen tekoa kuitenkin asiassa myös odotetaan ja vaaditaan. Jos kysymys kiinnostaa enemmän, kannattaa perehtyä kirkkohistoriassa Augustinus vs. Pelagius -kiistaan sekä Luther vs. Erasmus -kiistaan. Näiden kiistojen kautta pääset aika hyvin jyvälle siitä problematiikasta, mitä tässä yritin epäselvästi kirjoittaa.

Metavastaus 2

Miksi käyttää lihallisia ja järjellisiä keinoja? Olisi hyvä määritellä mitä nämä lihalliset  ja järjelliset keinot ovat, koska ihmiset ymmärtävät ne erilailla. Vastaan nyt sen ymmärryksen mukaan, mikä minulla on näistä termeistä (lihalliset keinot = värivalot, savukoneet, musiikki rukouksen taustalla, sosiaalinen apu, ylipäätänsä kaikki, mikä on pois yksinkertaisesta evankeliumin saarnaamisesta; järjelliset keinot = uskon perustelua järjellä, Ut:n luotettavuuden arviointia historiallisilla työkaluilla, Jumalan olemassaolon perustelua filosofisilla argumenteilla, jne.).

Vastaus

Näkisin, että sekä lihalliset että järjelliset keinot ovat hyödyksi uskon syntymisessä ihmisen sydämeen. Ihminen on kokonaisuus (henki, sielu ja ruumis), eikä kokonaisuuden eri osia voi tiukasti lokeroida omiin lokeroihin. Esimerkiksi meidän fyysinen terveytemme vaikuttaa henkiseen ja sielulliseen olotilaamme. Näin voidaan ajatella tapahtuvan myös uskon suhteen. Usko operoi ennen kaikkea ihmisen hengen alueella, mutta tähän hengen alueeseen vaikuttaa vahvasti myös sielu ja ruumis. On vaikea kuulla evankeliumia, jos maha huutaa kovempaa kuin evankelista! Tai kuten pelastusarmeijan perustaja William Booth on sanonut: ”Nobody gets a blessing if they have cold feet and nobody ever got saved while they had toothache”.