Raamattu kieltää tappamisen, mutta onko sodassa velvoite tappaa vihollinen?

”Raamattu kieltää tappamisen mutta jos kahden maan välille syttyy sota ja joutuu rintamalle. Niin onko periaatteessa velvoite tappaa vihollinen vaikka Raamattu sen kieltää?”

Vastaus:

Tämä on vaikea kysymys ja vastaus monesti riippuu keneltä kysyy. Toisten mielestä esim. maanpuolustuksessa ei ole mitään eettisesti kyseenalaista, toisten mielestä 5. käsky ja Jeesuksen eettiset ohjeet siunata vihollisia ja kääntää toinen poski koskevat myös valtiotasolla.

Yksilötasolla Raamattu näyttäisikin olevan varsin selvä asiasta: yksilö ei saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä. Meidät on kutsuttu rakastamaan, ei tappamaan. Kysymys ei kuitenkaan ole niin selvä valtiotasolla. Jeesus (22:15-22) käski olla kuuliainen keisarille eli meidän tapauksessa valtiolle ainakin verojen maksamisen suhteen. Myös Paavali (mm. Room. 13:1-9) suhtautui myönteisesti esivallan valtaan ja kehotti uskovia alistumaan siihen: ”Se [esivalta] on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan.” Ratkaisevaa lienee kuinka pitkälle tämän esivallan alaisuuteen alistumisen nähdään menevän. Verojen maksamiseen? Liikennesääntöjen noudattamiseen? Rauhanajan lakien noudattamiseen? Sodanajan lakien noudattamiseen? Itse kategorisoin tämän kysymyksen ns. omantunnon kysymyksiin. Eli sellaisiin kysymyksiin, joihin ei välttämättä ole olemassa selvää kyllä/ei-vastausta. Näihin kysymyksiin jokaisen on Jumalan edessä itse päätettävä oma vastauksensa, huolellisesti Raamattua tutkien ja rukoillen.