Miten maalaat maailmasi?

Edellinen kirjoitus (Hipsteriherätys) sai aikaan oikein yleisöryntäyksen tänne blogiin ja siitä taisi tulla blogini historian tykätyin juttu. Ei sillä, että laskisin, mutta kuitenkin. Tämä kirjoitus jatkaa saman aiheen eli herätyksen pureksemista. Mistä sen tietää, että nyt on herätystä ilmassa? Mitkä ovat herätyksen ominaispiirteet? Onko herätyksellä edes mitään ominaispiirteitä? Missä vaiheessa voidaan sanoa, että nyt Jumala on vastannut meidän herätyksen odotukseen? Tajuaako ihmiset edes, että nyt eletään jotenkin poikkeuksellisia aikoja vai eletäänkö herätyksenkin keskellä lopulta päivä kerrallaan tavallista arkea? Ymmärsivätkö esimerkiksi vuoden 1979 suomalaiset siionilaiset, että tässä tapahtuu jotakin poikkeuksellista? Vai menivätkö he vain tyytyväisinä ilman sen suurempia analyyseja kokouksiin kuuntelemaan härmäläistä saarnaajaa, joka ”kaatoi ja paransi”? Ja jos ymmärrettiin elettävän poikkeuksellisia aikoja, ajateltiinko Pyhän Hengen vuodatuksen jatkuvan vai oletettiinko sen kuihtuvan jossain vaiheessa?

Näihin kysymyksiin on nyt helpompi vastata kuin suomalaisena maanviljelijänä, joka laittaa perunat maahan keväällä 1979. Miten hän kokee sen kaiken? Millä sanoilla kuvaa näkemäänsä ja kokemaansa? Kirkkohistoria osaa kertoo monista pienemmistä tai suuremmista herätyksistä ja Pyhän Hengen vuodatuksista, mutta olisivatko oman aikansa ihmiset osanneet? Historiantutkimuksessa on se ongelma, että tuskin koskaan saadaan selville täydellä varmuudella sitä, mitä oikeasti tapahtui. Tätä pohdittiin mm. IK:ssa Suomen kirkkohistorian kurssilla. Kuinka paljon me voidaan luottaa menneisyydestä kertoviin dokumentteihin objektiivisina kuvauksina tapahtuneesta? Koska lopultakaan meillä ei ole historian objektiivisia tapahtumia vaan vain ihmisten subjektiivisia kokemuksia noista objektiivisista tapahtumista. Jotain on siis tapahtunut ja tapahtuneesta erilaiset ihmiset ovat muodostaneet erilaisia käsityksiä ja näitä käsityksiä voidaan ihmetellä historiallisten dokumenttien kautta. 

Esimerkiksi vuonna 1933 natsit polttivat Opernplatzilla kaikki ideologiansa vastaiset kirjat. Jälleen historian jälkiviisaina voimme moittia tuollaisia tempauksia ja lainata Heinrich Heinen sanoja: ”Siellä, missä ensiksi poltetaan kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä.”. Philip Yance puolestaan kertoo kirjassaan ”Mikä armossa on niin ihmeellistä?” yhdysvaltalaisesta baptistista, joka vieraili Berliinissä vuosi Opernplatzin kirjarovion jälkeen. Hän kuvasi hyvin ihannoivaan sävyyn natsi-Saksaa: ”Tuntui todella helpottavalta olla maassa, jossa ei ole lupa myydä rivoa kirjallisuutta, jossa ei ole lupa näyttää inhottavia elokuvia eikä gansteritarinoita. Uudessa Saksassa on poltettu kasapäin turmiollisia kirjoja ja lehtiä samoissa rovioissa, joissa on poltettu juutalaisten ja kommunististen kirjastojen kirjoja.” Jos tämä yhdysvaltalainen baptistiveli olisi jakanut samat hengelliset fraasit meidän kanssamme, hän olisi jopa saattanut kuvata natsi-Saksan ilmapiiriä herätykseksi! Yksi ja sama tapahtuma sai siis aikaan hyvin erilaiset tulkinnat.
Eräs suomalainen popyhtye laulaa: ”kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität”. Edellä käytyä taustaa vasten, tämä lause tuntuu sopivan kovin hyvin historiaan, herätykseen ja omaan elämäämmekin. Puhummeko Jumalan johdatuksesta vai asioiden luonnollisesta järjestymisestä? Onko se Jumalan vai ahkeruuteni ansiota, jos saan haluamani työ-/opiskelupaikan? Joten miten siis maalaat maailmasi? Miten värität tämän kuvan? Miten sanoitat elämäsi tarinan?

One response to “Miten maalaat maailmasi?

  1. Haha, hyvä tuo natsivertaus! Jos herätys ymmäretään vain moralistesta näkökulmasta (ei myydä enää rivoa kirjallisuutta ja myydä alkoholia), niin silloin todellakin myös ISIS voidaan ymmärtää herätysliikkeeksi.

Comments are closed.